Jallun vegeviha

Kuka olisi kymmenen vuotta sitten uskonut sellaiseen vegebuumiin kuin mikä nyt on päällä? Erään ison vähittäiskauppaketjun mukaan kaurapohjaiset tuotteet kasvavat nyt 70% vuosivauhtia, ja myös luomu- sekä vegaaniartikkelit kaupan hyllyllä ovat kovassa kasvussa. Myös gluteenittomien tuotteiden valikoima kaupoissa ja saatavuus ravintoloissa on merkittävästi parempi kuin takavuosina.

Vegebuumi on täällä

Vegen suurtulemisen trendi on siis vesiselvä, vaikka kokonaisuutta katsoen edelleen vain pieni osa kansalaisista, vähittäiskaupan mukaan arviolta 4%, noudattaa kokonaan kasvisruokavaliota. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaa noin kaksinkertainen määrä kansalaisia, mutta kaikki eivät ole keliaakikkoja. Osa on mennyt trendien mukana ja gluteenittoman ruokavalion ohella kasvisruokavaliota yleisempää on myös vaikkapa vehnätön ruokavalio.

Kyse onkin siitä, että kokonaan kasvipohjaisen ruokavalion sijasta lisääntyy ns. sekakäyttö. Eikä se kasvipohjaisten tuotteiden suosiminen ole enää pelkästään nuorten naisten heiniä. Kasvipohjaisten tuotteiden ostaminen lisääntyy nyt voimakkaasti kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä. Syynä ovat kuluttajien itsensä mukaan ympäristönsuojelun ohella voimakkaasti myös terveydelliset syyt.

Mutta siinä missä ikä- ja sukupuolijakauma ei olekaan enää juurikaan jakautunut, ovat maantieteelliset erot hurjia. Kasvisbuumi on siis sinänsä tilastollinen tosiasia, mutta se painottuu voimakkaasti etelän suuriin kaupunkeihin. Kuulemma ei siis välttämättä vielä kannata perustaa kasvisravintolaa Lapin perukoille.

Jallu ja agenttikasvikset

Entä se tämän tarinan Jallu, onko hän sellainen susirajan torpassa läskisoosia lipittävä jäärä joka ei pupunruokaan koske, sillä heillä pupun kanssa on sopimus ettei Jallu syö pupun ruokia eikä pupu Jallun? Hyvin voisi olla. Muttei ole, sillä tämän tarinan Jallu asuu meillä, modernissa taajamatuvassa Turun, eli yhden kasvisruokabuumillisesti merkittävän lokaation kyljessä. Eeli Jalmari, 7 vuotta, ei voi sietää kasviksia, vaikka minkäänlaista sopimusta pupun kanssa ei ole.

Eeli Jalmari saa hepulin kun risotossa on kesäkurpitsaa. Sitä laitetaan sinne silti, mutta joka kerta ruokailu alkaa teatraalisella itkulla. Vihannesten vuoksi hän vihaa jo risottoa ihan noin yleisestikin. Porkkananpalojakin hän vihasi palavasti vielä viime vuoteen asti, joten niitä piilotettiin soseutettuna perunamuusiin, sillä tätä Eeli Jalmari ei vielä silloin tajunnut. Nyttemmin hän on hieman kehittynyt, sillä keitossa voi nykyään olla jopa pieniä porkkananpaloja! Riemuvoitto.

Häntä on huijattu myös siten, että bolognesessa voi puolet jauhelihasta ollakin korvattu jollain saman näköisellä kasviproteiinituotteella. Kyseeseen tulevat siis vain jauhelihaa ulkoisesti ja suuntuntumaltaan muistuttavat ratkaisut. Jo vanha jekku on myös se, että jauhelihapihveissä on salaa juuresraastetta. Mutta esimerkiksi parsakaalilla ei meidän Jallua saa huijattua pirullakaan. Parsakaali missä muodossa tahansa aiheuttaa Eeli Jalmarille sellaisen paskaraivarin, että vain itsetuhoinen ääliö piilottaisi sitä hänen ruokaansa.

Vegevihan juurilla

Mutta miksi Jallu vihaa kasviksia? Yksi syy tähän on se, että tämä tahtokuningas oli allerginen vähän kaikelle sapuskalle 4-vuotiaaksi asti. Kaikkein pahimmat oireet aiheutti maito, mutta muitakin ilmeni liukuhihnalta. Oli jakso, jolloin hän ilman vatsavaivoja ja valvottuja vuorokausia pystyi syömään vain bataattia, riistaa ja päärynäsosetta sekä riisimaitoa ja gluteenittomia viljoja, paitsi että kaurakaan ei käynyt. Hetken päästä sopi jo perunakin, mutta porkkana vasta aikojen päästä. Lanttu ei sovi vieläkään, eikä omena. Myöhemmin riistan ohella meni myös kana, mutta nauta ei sopinut lainkaan niin kauan kuin maitoallergia vaivasi. Saman teki soija. Tilanteen hieman rauhoituttua saatiin sentään kaurakin mukaan.

Hän oli siis noin 4-vuotias kun vasta pääsimme aloittamaan maistelun ilman rajoitteita. Arvaahan sen, että rajallisella ruokavaliolla elänyt mutta kovatahtoinen tallero ei mikään helpoin ruokittava sitten enää ole. Näin meillä päädyttiin huijaamiseen ja agenttikasviksiin, sillä kukaan ei jaksa taistella joka ruokailun yhteydessä, vaikka on niin helppo sanoa että “kyllä lapsi tottuu kaikkeen kunhan kymmenen kertaa maistattaa”. Ehkä se nelivuotiaana aloittaville on pikemminkin 40 kertaa? Tai 400. Joka tapauksessa olen ottanut vastaan aika monta parsakaaliraivaria ja luopunut tästä sitkeän tuputtamisen ajatuksesta joltain osin.

Jallun vihamielinen suhde parsakaaliin ei liene mikään ihme, sillä niinkin herkullinen asia kuin mansikka ei sekään mene vielä ihan kivutta, muista marjoista puhumattakaan. Siihen on nyt totuteltu kolme vuotta ja on päästy siihen, että sentään hillossa saa jo olla mansikanpaloja ja että tuore mansikkakin menee, mutta vain soseutettuna. Isoveljensä istui vajaan vuoden vanhana mansikkarivin päässä odottamassa että joku tuo lisää herkkuja pieneen punaiseen suuhun, mutta tämä on Jallu-paralta onnettomien lähtökohtiensa vuoksi jäänyt kokematta. Onneksi lasten monivitamiini on niin ihanan sileä ja esanssinen että se kelpaa.

Allergiset lapsemme

Mutta miksi ruoka-aine- ja muut allergiat ovat nykyään niin yleisiä? Syytä niiden esiintyvyyden moninkertaistumiseen viime vuosikymmenten aikana ei tiedetä. Se tiedetään, että lapsilla ruoka-aineallergiat ovat yleisempiä kuin aikuisilla ja usein häviävät ja vähintäänkin helpottuvat iän myötä. Ruoka-aineallergiat kytkeytyvät myös muuhun allergiataipumukseen, sillä ruoka-aineilla voi olla ristikkäisvaikutusta siitepölyallergian kanssa ja perinnöllistäkin se usein on. Mutta myös keliakia, joka tosin ei ole allergiaa vaan autoimmuunisairaus, on Suomessa yleisempää kuin muualla ja sen esiintyvyys meilläkin on tuplaantunut parin viime vuosikymmenen aikana. Syytä ei tiedä kukaan. Teollistumista on aika ajoin syytetty, mutta yksiselitteistä syy-seuraussuhdetta ja varmaa tietoa ei ole. Tiedetään toki, että lisäaineillekin voi olla allerginen yhtä lailla kuin muillekin ruoka-aineille, mutta jos raaka-aineet ovat kunnossa, on vaikea nähdä että pelkkä isommassa uunissa tai kattilassa kypsentäminen aiheuttaisi yhtään mitään sen kummempaa kuin kotonakaan. Sen sijaan on hyvä, että mm. ympäristömyrkkyjä, torjunta-aineita ja kontaktimateriaaleja tutkitaan lisää ja että viranomainen on näiden suhteen valppaana.

Ehkä tutkimustieto tarjoaa näihin mutkikkaisiin kysymyksiin vielä joskus vastauksen. Sillä välin, mitä ruokaan tulee, olen kuitenkin toiveikas ja uusista suuntauksista innoissani, sillä sen täytyy tarkoittaa myös koko ajan lisääntyvää valinnanvaraa ruokakaupassa. Sillä vegebuumin, luomun ja kauran supertrendien ohella on kauppa havainnut vielä senkin, että eettisyyden ja kestävän kehityksen sanahelinän vaihtuminen todellisuudeksi kuluttajien valinnoissa ei ole poistanut sitä, että myös valmisruokien ostaminen on kasvussa. Kun tätä yhtälöä miettii kokonaisuudessaan, on sen pakko tarkoittaa myös sitä, että ruuhkavuosiaan elävien nirsojallujen vanhempien valittavana on jatkossa sekä aikaa säästäviä, että kestävästi tuotettuja ja terveellisiä vaihtoehtoja joilla ruokkia perheensä.

Kiitos lähteille

Tämän blogikirjoituksen kuluttajafaktoista kiitos kuuluu Innotori -hankkeen järjestämälle todella mielenkiintoiselle tapahtumalle Arkiruoka murroksessa, joka pidettiin Turussa 5.3.2019 ja johon osallistuivat Turun yliopiston Aistilan väen ja elintarvikealan kuulijoiden ohella SOK ja Fazer Lifestyle Foods. Muille lähteille, eli Allergia-, iho-, ja astmaliiton, Ruokatieto Yhdistys ry:n ja Keliakialiiton sivustoille myös kiitos.

Päivän speksi: kasvisten saantisuositus on puoli kiloa päivässä.

Päivän fiilis: Kuningas Ei