Tässä ollaan ja what the hat, kuten naapurinpoika sanoisi. Psykologit ja rekrykonsultit kai puhuisivat epämukavuusalueelle astumisesta. Se on kuulemma hyvä tehdä niin, edes välillä. Toivottavasti, koska siinä missä “epämukavuusalueelle astuminen” kuulostaa varpaiden kastamiselta, minä parhaillani kauhon menemään ristiaallokossa ja vedän henkeen.

Kaupparekisteri, ennakkoperintärekisteri ja arvonlisäverovelvollisten rekisteri. Omavero, liikevaihto ja otetaanko kahdenkertainen kirjanpito vai mitä saisi olla. Kuinka paljon kannattaa maksaa ennakkoveroja? Tietokone, puhelin, sähköposti ja webhotelli. Kulujakin jo tulee. Mitä saan vähentää ja mitä en? Entä kenen kilometrejä ajelen? Muista siis myös ajopäiväkirja. Mistä visuaalinen ilme? Teepä ite. Kaikkeen sitä tarvittaessa pystyy, vaan eipä tule tehtyä jos ei ole pakko.

Liityn yrittäjiin ja verkostoidun. Perehdyn henkilöbrändiin, asiantuntijabrändiin ja myyntiin. Näistä en mitään tiedä ja onko epämyynnillisempää tyyppiä olemassakaan kuin laadunrakastaja tutkijatyyppi? Onneksi osaan penkoa ja etsiä koulutuksia ja muita tilaisuuksia sivistää itseään. Omat arvot, oma vapaus, ihanat yrittäjät ja naisyrittäjät ja muut verkostot. Autetaan, tuetaan, solmitaan YYA-sopimuksia. Voiko noin reiluja ja positiivisia tyyppejä ollakaan? Mistä niitä riittäisi myös korporaatiomaailmaan? Tää on varmaan sitä hyvää kulttuuria! Yskittää jo paljon vähemmän tässä kroolatessa.

Vakuutusten liianpitkäoppimäärä ja kuka maksaa jos konsultti sössii. YEL. Riittääkö se vai eikö se riitä, otanko lisäksi rahastovaihtoehdon jottei ämmänkäppänä kuole nälkään kolmenkymmenen vuoden päästä. Tarvitaanko sairauskuluvakuutus? Tänään terve kuin vuohi mutta entä huomenna. Tarjouspohjat, laskupohjat, sopimusehdot, kotisivut, käyntikortit ja tenniskyynärpää. Mutta en muista koska olisin viimeksi ollut yhtä onnellinen!

Päivän speksi: Somettamisen 3-2-1- -sääntö, anna aina enemmän kuin otat

Päivän fiilis: Break free! https://www.youtube.com/watch?v=f4Mc-NYPHaQ